Jihuu! Ensimmäinen neuletyöni sitten lukion kässätuntien on valmistunut (lukiosta on muuten aikaa). Puikot pysyy käsissä ja osaan kutoa oikeaa. Tämä on kuulkaas ihan kannustava tieto jatkoa ajatellen. Olisin lahjoittanut kaulahuivin anteliaisuuttani mieheni käyttöön, mutta hän kohteliaasti kieltäytyi. Syyksi paljastui lopulta miehen sanoin: "Se näyttää vähän niin kuin...pöytäliinalta." No okei, onhan tuo ihan pikkiriikkisen leveä (kuvassa taitettu kahtia), mutta että pöytäliina!? Vaikka täytyy myöntää, että näytin aika koomiselta asettaessani huivin koko komeudeltaan kaulalleni, silmät näkyi sentään.
tiistai 12. helmikuuta 2008
1 down, 4 more to go
Rintakoru/heijastin: Ihan pieni putiikki
Tästäkin huolimatta jatkan uhmakkaasti neljän muun työni loppuun saattamista, jotka olen tässä ikään kuin ohimennen aloittanut. Yksi on jo oikeastaan valmistunut, mutta yritän peitellä kätteni jälkiä lisäämällä tekeleeseen ylimääräistä hörhötystä. Eikö se ole pääasia, että tekijällä on hauskaa!?:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Siitä se sitten lähtee! Ja jos siippa erehtyy luulmaan pöytäliinaksi, niin osta sille silmälasit! ;)
Onko sulla ihan oikeasti ollut lukiossa kässää? Ei meillä vaan...mutta se olikin silloin viime vuosituhannella kauan sitten.
soile: Silmälaseille saattaisi olla tarvetta :) Oli meillä tosiaan valinnaisaineina käsityötä. Muistelen että useimmissa lukioissa sitä ei kylläkään ollut silloinkaan. Oltiin kai onnekkaita.
Lähetä kommentti